17.07.2021

Heipä hei, pitkästä aikaa taas. Harmikseni olen joutunut pitämään blogin päivityksestä taukoa. On tullut paljon viimeisen puolen vuoden aikana asioita käsiteltäväksi niin hyviä kuin valitettavasti huonoja ja raskaitakin asioita, jotka ovat syöneet kaiken energian. 

Meille ei kuulu oikeastaan yhtään mitään uutta adoptiorintamalla. Puhelin on hiljaa ja sosiaalityöntekijä huitelee kesälaitumilla. Joten tässähän tämä arki vaan rullaa omaa tahtiaan perus 2 aikuisen ja 3 koiran kokoonpanolla.

Tänään odotusta tuli täyteen 5 vuotta ja 6 kk ! Kyllä tuntuu ihan siltä että oltaisiin kyllä jo valmiita. Vaikka mieheltä kysyin illalla että miten reagoisi jos huomenna tulisi puhelu ? Hän arveli pyörtyvänsä 😂 adoptiorintamalla on havaittavissa hieman liikettä täällä kotimaassa muttei mitään suurta uutistulvaa ole senkään osalta. 

Mutta toisaalta vahva luotto alkaa olla että näillä näppäimillä meillekin se the puhelu tulee 🤭 menemme ystäväni adoptiolapsen ristiäisiin pian ! On kyllä ihanaa olla läsnä heidän tärkeänä päivänään.

Mutta niin tai näin odotus jatkuu.

02.09.2022

Kesä oli ja meni nyt on vihdoin syyskuu ! Tunnen aika ajoin vaikeita tunteita adoptio odottajana. E ole hirveän montaa kuukautta enää jäljellä kun odotus vuosisaldo nousee sinne 6 vuoteen. Tiedän että on meitä kauemmin odottaneita. Mutta kylmä totuus on se että minua ei kiinnosta mitä muut ovat odottaneet, minua kiinnostaa vain meidän prosessi.

Ystäväni ovat tosissaan saaneet valaa uskoa minuun koko tämän vuoden. Itse vaivun epätoivon ja turhautumisen välimaastoon tasaisin väliajoin. Ja silloin kun se tapahtuu niin minua ei vakuuta mitkään sanat. Mietin sitä että jos olemme hyviä hakijoita tai no sellaisia kunnollisia. Niin miksi meillä ei vieläkään ole lasta ? Eikö nyt olisi loogista että sellaisen erottuu joukosta jotenkin ja saisi nopeammin lapsen ? Ja ennenkuin alkaa se tuomitseminen että pidänkö meitä ylivoimaisina hakijoina niin en ! Juuri tästä riideltiin joku aika miehen kanssa no ei tästä aiheesta vaan täydellisyydestä niin hänelle painotin että en koskaan ole pitänyt itseäni täydellisenä ja sitä on kenenkään turha tulla ikinä väittämään. En ole täydellinen, enkä taatusti yritä edes olla. Minä olen ihan oma itseni, epätäydellinen virheitä tekevä yksilö.

Mutta takaisin adoptioon.

Hakijoina olemme hyviä joten miksi tässä kestää ? Okei ei niitä lapsiakaan tule kuin ehkä 3-4 vuodessa meidän alueella ja jos nyt leikitään että hakijoita olisi vaikka 26 sillä alueella. Niin koita siinä nyt erottua muiden hyvien hakijoiden keskeltä. Meillä on omakotitalo, naapureilla hevosia, vuohia, kukko ja kanoja, eletään luonnon keskellä, halutaan tukea lapsen elämää luonnon läheiseksi, tuetaan eri harrastus toimintaa mikä sitten kiinnostaakaan. Mutta tämä on meidän ajatus perhe elämästä. Meillä ei tungeta pleikkaria käteen että siinä pelaa kuule aamusta iltaan.

Mutta silti biovanhemmat saavat päättää minne ja minkälaiseen perheeseen lapsensa haluavat. Ymmärrän tänkin tottakai. Mutta kun mietin jokin aika lukemaani lehti juttua jossa lapsia annettiin ennen vanhaan lehti ilmoituksella uusiin koteihin ilman taustojen tutkintaa ja muuta niin tuli sellainen olo että miksi tästäkin on pitänyt tehdä tälläinen byrokraattinen rahastus toimenpide. En sano että lehti ilmoituksella pitäisi nykyäänkin mennä tässä. Mutta mielestäni prosessia pitäisi silti tutkailla ja parantaa ettei hakijatkaan olisi huonommassa asemassa prosessissa.

Olen aina halunnut lapsia ihan omista lapsuusajoista asti. Nyt olen alkanut kyseenalaistamaan sitä pitkäksi venyneen prosessin myötä, onko tämä sittenkään meidän juttu ? Jos tämä kestää siksi ettei tätä ollut tarkoitettu meille. Meidän pitäisi luovuttaa koska tämä ei vain toteudu. Silti samaan hengenvetoon on todettava että vielä tässä kuitenkin ollaan täysin järjissään odottamassa lasta, mutta tottakai mielessä käy ajatuksia joita on kysyttävä itseltä että kuinka kauan me vielä jaksamme odottaa.

Kaverit.

Juteltiin kerran miehen kanssa siitä kuinka jotkut ihmiset ovat hylänneet meidät prosessin myötä. Kun aloitimme prosessin silloin kaverit kyselivät siitä, sitten pikku hiljaa hävisi yhteydenpito kokonaan. Onko se sitten niin että lapsettomuudesta on vaikea puhua, kysyminen on vaikeaa vai mikä en tiedä en ole kysynyt ja ei oikeastaan kiinnostakkaan. Jos on niin uskomattoman typerä ettei osaa kysyä miten menee tai miten prosessi edistyy niin minun puolesta antaa olla. Minulla on ystäviä adoptio prosessin läpikäyneitä jotka tietää miten tärkeää on saada puhua tästä odotuksesta jollekkin ja saada tukea ettei sinua yritetä tukahduttaa asian osalta vaan sinä saat lapsettomuutesi kanssa kuulua ja näkyä ja adoptio on tärkeä osa elämääsi oli se sitten missä vaiheessa prosessia.

Lapsettomilla on oikeus puhua, tuntea ja näkyä !

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu