Jo 7000 vierailijaa !!! Kiitos kaikille lukijoille !

Jo 7000 vierailijaa !!! Kiitos kaikille lukijoille !

03.05.2021

Hyvää Toukokuuta kaikille. Aika taas juoksee vaikka on tässä tuntunut jo siltä että koko alku vuoden viikot ovat vaan hävinneet jonnekkin vauhdilla.

Meillä on ollut kaikenlaista tässä arjessa isoja juttuja ja aikaa vieviä joten on oma jaksaminen ollut kovilla. Tulee mentyä jonkinlaisessa väsymyksen ja rutiinin omaisessa selviytymis moodissa.

Tuossa jokin aika sain väsymyksen johdosta pienoisen hepulin Tiistaina ja raivosin ystäville kuinka perseestä tämä oikein on. Aikani vaahdottua jaksoinkin ihan eri tavalla lähteä töihin.

Mutta siis edelleen ootellaan ihmettä. Terveyslaput olleet jo Pelan lääkärillä tutkittavana eikä sieltä löydetty mitään vikaa. Ainoa että miehen t-lausunto oli puutteellinen joten se nyt pitää soittaa lääkärille ja pyytää sitä täyttämään jokainen kohta lapusta. Mikä on kyllä ärsyttävää sähläystä.

Sosiaalityöntekijä lupasi kirjoittaa piakkoin lausunnon Valviraan kun haemme jatkolupaa nyt kun syksyllä menee tuo vanha lupa umpeen.

Oikeestaan on aika hyvä fiilis vaikka lapsia ei olekkaan tiedossa ja viime tiedon mukaan ei ole yhtään vielä tullut adoptioon ainakaan meidän alueella. Mutta itselläni on sellainen olo että onhan tässä nyt muutakin tekemistä ja isoja juttuja menossa että ehkä ihan hyväkin ettei se lapsi juuri nyt ole tulossa.

Kuulostaa varmaan kauhealta mutta ajattelen tämän niin että varmasti tähän on syy miksi tämä menee juuri nyt näin. Eihän se kivalle tunnu tietenkään odottaa lasta kotiin vuosia mutta ehkä nämä nyt olevat asiat arjessa pitää hoitaa ensin ja sitten voi se vauvakin tulla.

03.06.2021

Jatkoluvan hakua Toukokuu oli ja meni. Toukokuu on ollut niin suurta tunnepuolen myllerrystä, huolta ja surua etten näistä syistä ole jaksanut kirjoittaa mitään tänne.

Tänään sain sosiaalityöntekijältämme sähköpostia ja vihdoin on kuntalausuntomme saapunut sinne ja kaikki muut kunnossa joten saimme laittaa jatkolupa hakemuksen menemään lautakuntaan.

On ollut rankkaa viime kuukaudet monella elämän osa alueella ja henkistä helvettiä on tullut koettua luvan uusinnan pyörteissä. Kaikki mahdollinen meni päin helvettiä ensinnäkin mies joutui 3 kertaa hakemaan t-lausunnon kun ensimmäinen lääkäri kirjoitti sen 2 kertaa väärin ! Kolmannen kerran hän meni yksityiselle ja sai vihdoin oikein täytetyn lapun.

Kuntalausunnon tulemisessa kesti varmasti puoli vuotta jos laskuni pitää paikkaansa. Tuntui välillä että kukaan ei välitä kuinka tärkeä tämä prosessi juuri meille on. Ja miksi näillä asioilla on kiire saada päätökseen.

Prosessin byrokratian puolissa on mielestäni paljon epäkohtia ja sellaista mikä mielestäni pitäisi ottaa paremmin huomioon. Välillä tulee tunne haluaako edes sosiaalityöntekijä myöntää meille mitään lasta. Mutta kun luen meidän jatkoluvan lausuntoa, ei se asia jää epäselväksi. Sosiaalityöntekijä kuvailee meitä lämpimästi lausunnossaan ja erittäin motivoituneiksi ja valmiiksi lapsen tuloon.

Alla kysymyksiä:

Miten lupa uusitaan, paljonko siihen varataan aikaa?

Lupa on voimassa 2 vuotta kerrallaan. Jokainen sosiaalityöntekijä varaa eri tavalla aikaa sen tekoon. Jotkut haluavat kunnolla aikaa jotkut vähemmän. Meillä jatkolupaa alettiin suunnittelemaan helmikuussa ja elokuussa lupa umpeutuu.

Mitä kaikkea luvan uusiminen vaatii hakijalta?

Terveys todistukset eli t-lausunnot, Virka todistukset molemmista omat, kaikista terveydellisistä sairauksista erikoislääkärin lausunnot erikseen.

Onko luvan uusiminen tuntunut helpommalta kuin ensimmäisen luvan haku vai päinvastoin?

No oikeastaan tuntuu jopa että tämä toka kierros on vielä vaikeampi kuin se eka kierros. Asioita on vatvottu ja kaikessa on mokattu ja kestää pirun kauan mikä itselleni aiheuttaa todella paljon turhautumista ja kiukkua. Ensimmäinen meni suht kivuttomasti tai ehkä vain aika on tehnyt tehtävänsä ja kullannut muistot.

15.06.2021

Tänään heräsin sohvalta päiväunilta ja tunsin vihdoin pitkästä aikaa inspiraation valtaavan mieleni, elämämme on monin tavoin tämän vuoden kevään ajan ollut erittäin stressaavaa ja täynnä huolta ja surua.

Vuoden alussa yksi koiristamme sai diagnoosin silmäleikkaukseen joutumisesta, leikkauksen jälkeen kaikki meni hyvin kunnes maailma romahti. Toinen silmä sokeutui tuntemattomista syistä. Maailmani romahti, itkin yöt ja päivät, syyllistin itseäni, silmä jouduttiin poistamaan kokonaan.

Toki koira pärjää yhdelläkin silmällä. Ja onneksi hän on niin valloittava ja reipas pikku koira että tuo asia ei vaivaa häntä itseään.

Mutta jos palataan adoptioon, kuten sanoin tänään sohvalta herätessäni havahduin siihen, että tänään on päivä jolloin ajatukseni on saatava kirjoitettua blogiin. Tuntuu ettei ole juuri nyt asiaa mutta yritetään silti.

Minusta tuntuu siltä kuin adoptio olisi aina ollut läsnä elämässäni. Jo 14-vuotiaana sanoin äidilleni että jos en saa omaa lasta haluan adoptoida lapsen. Jostain syystä tunnen että elämä on kuljettanut minua siihen suuntaan.

Antanut minulle sen mahdollisuuden siihen. Olisinko lähtenyt tälle tielle jos oisin saanut biologisia lapsia ? Ehkä en, ehkä olisin sitä en voi tietää. Jokin suunnitelma tässä kaiken takana on. Suunnitelma jossa on kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä.

Uskon ihmeisiin. Uskon että kaikelle on suunnitelma. Aina ne eivät ole selkeitä meille, mutta kun on sen aika ne voi aueta ja sen kaiken oivaltaa miksi nämä asiat, kipeätkin piti kokea ja miksi ne piti mennä näin. Adoptio prosessi on monella tapaa silmiä avaava kokemus.

Elämää ei voi aina ennustaa, en minäkään ennustanut olevani tahattomasti lapseton, menettäväni kohtuni. En ajatellut olevani lapseton vielä 34-vuotiaanakin. En ajatellut että ensimmäiset 5 vuotta avioliitostamme olisivat raskaan adoptio prosessin täyttämiä.

Kaiken takana on valtavasti surua, kipua, uhrauksia ja kuitenkin 2 ihmistä aivan tavallisia jotka haluavat jonain päivänä olla perhe.

Koin joskus kipua toisten lapsi uutisista. Se oli epäreilua kuin märkä rätti vasten kasvoja. Miten iloita toisten puolesta, kun hajoat tuhansiin palasiin sisältä samalla. Tuntuu kuin istuisit juna asemalla. Muut astuvat junien saapuessa niihin sisään. Aika kuluu ja sinun junaa ei vaan kuulu asemalle. Palelet kylmällä penkillä sateen piiskatessa kasvoja joista ei enää kyyneleetkään erotu.

Olen vahvempi tänään kuin 5 vuotta sitten. Olen myös viisaampi. Ja viisaus syntyy näistä hetkistä. Kun kasvat ihmisenä ja oivallat asioita. Jotkut menee kohteeseen junalla jotkut autolla tai pyörällä ja jotkut kävellen. Ja se on ihan okei. Jokaisella meillä on juuri sellainen tie kuin meille on suunniteltu. Minä menen kävellen 💜

30.06.2021

Nyt se on sitten kesäkuukin ohi. Mietin vain mihin tämä kaikki aika menee.  Mekin saimme puhelun tosiaan lautakunnan sihteeriltä 17.06.21 joka kertoi papereiden saapuneen perille ja päivän jolloin ne käsitellään. Voi tässä kesän olla aika levollisin mielin sen suhteen.

Ystäväni on sairaanhoitaja ja kertoi että Heinäkuussa pitäisi syntyä paljon lapsia, monella on kuulemma laskettuaika juuri heinäkuuhun. Ollaankin leikitelty ajatuksella mahtaakohan meidänkin lapset silloin syntyä maailmaan, vaikka eihän tässä liikoja kukaan uskalla toivoa.

Lapsi uutisia kyllä tupsahtelee joka puolelta nyt, mieheni kertoi 3 työkaverinsa odottavan lasta. kyllähän näistä syntyvyyden noususta ja lapsi uutisista aina alkaa miettimään sitä että miten nämä luvut vaikuttavat adoptioihin.

Väistämättä mietin sitäkin että mahtaako tämä jatkoluvan haku olla viimeinen kerta meillä, että tuleeko lapsi tällä kierroksella vai joudutaanko taas 2 vuoden päästä uusimaan taas lupa.  

Noh homma jatkuu taas. Odotusta odotuksen perään, koskahan tämä loppuu.

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu