01.02.2021

Tammikuu oli ja meni ! Nyt sit ollaankin jo Helmikuussa. Aika menee, päivät kuluu ja viikot katoaa. Enkä muista koska prosessin aikana aika olisi mennyt näin vauhdilla.

Jotenkin alan tottumaan jo ajatukseen että tässä taitaa sittenkin mennä 5 vuotta ainakin että lapsi tulee. Halu saada lapsi on kovempi kuin koskaan siitä huolimatta.

Taistelen kovasti tunteiden kanssa ja yritän pysyä positiivisena, noh vuosi sinne tai tänne onpahan tänä vuonna vielä aikaa remontoida taloa, olisi autoremontteja, etu terassin purku ja uudelleen rakennus, lattian vaihtoremonttia, toisen puolen ränniremontti. Jajaja. Onhan näitä.

Ajatukset kyllä pyörii hyvin vahvasti siinä hetkessä kun puhelu vihdoin tulee. Ei siitä vaan pääse mihinkään. Ja se mikä itselle tulee mieleen eniten siinä hetkessä ei ole oma reaktio sillä tiedän että alan huuto itkemään niin että sosiaalityöntekijältä varmaan lähtee kuulo. Mutta miten läheisille kertoo ja mikä siellä on reaktio. Tuleeko heti jumalaton saarna vanhemmuuden vaikeuksista 😂 En ole ite ollut helpoin lapsi draamaa on riittänyt ! Riittää vieläkin 😅

Sen verran siellä kotipuolessa on vanhempaa väkeä että suoraan sanottuna jopa hirvittää kertoa lapsesta saako porukalle kutsua ambulanssit pihaan varmuudeksi. Oma sydämeni varmaan räjähtää onnesta.

Alan myös huomata miehestä sen että kun puhumme adoptiosta hänkin sen on pari kertaa sanonut että haluaisi jo lapsen tulevan. Sellaista tietynlaista tilanteeseen turhautumista, tosin hänellä ei ole niin voimakasta se kuin minulla.

Jos minulla on huono päivä ja olen turhautunut ja kiukuttelen hänelle siitä ettei lapsi tule ikinä. Hän sanoo aina että kyllä se tulee.

Tulispa pian.

10.02.2021

Lähipäivinä on ollut todella paljon mielessä adoptioasiat. Sosiaalityöntekijän kanssa saatiin sovittua aika jatko luvan tekoon. Mielessä pyörii entistä vahvemmin tulevaisuus ja koska puhelu tulee.

Mitä sen puhelun jälkeen tapahtuu. Mietin myös miten läheiset ottaa tiedon vastaan. Minkä näköinen lapsi on, missä hän on, mistä haemme hänet kotiin.

Toisinaan on suuri toiveikkuus läsnä odotuksessa, nykyään aika useinkin läsnä. Mutta jokseenkin tunnistan itsessäni myös sen että yritän potkia itseäni pysymään maan pinnalla, eikä haahuilla unelmissa.

Välillä kiljun miehelle innostuksesta ja kun hän ei reagoi siihen minun toivomalla tavalla eli ylireagoi 😅 hermostun ja sanon että tunkee päänsä ties minne kun ei mistään mitään ymmärrä. Tottakai hän ymmärtää ja on ihana puoliso jaksaa uskoa ja kannustaa. Hän ei vain reagoi jokaiseen tiedon muruun samoin kuin minä.

Tämän hetkiset tuntemukset 💎

💎 Toiveikkuus

💎 Usko

💎 Jännitys

💎 Positiivisuus

19.02.2021

Kylläpä nyt tuppaa jäämään tämä kirjoittelu vähille, en vain saanut aikaiseksi tuotettua tekstiä ystävänpäivänäkään. Joka tapauksessa näin jälkijunassa oikein hyvää ystävänpäivää kaikille !

Kävin lääkärissä hakemassa uuden t-lausunnon tuossa tiistaina luvan uusintaa varten ja mies varasi itselleen ajan ens kuun ekalle päivälle. Eilen laitoin vielä lääkärille sähköpostia jos voisi kirjoittaa yhden erillisen lausunnon ettei sitten tule takaisin.

Sitten laitoin toiselle erikoislääkärille sähköpostia että häneltäkin tarvittaisiin nyt uusi lausunto ja onnistuisiko näin etänä kun käytännössä pitäisi vain uudella päiväyksellä saada mokoma lappu. Ja kolmas erikoislääkäri tavataan parin viikon päästä ja sitten häneltä pyydetään vielä yksi lausunto.

Taas menee useampi satanen näihin lippuihin ja lappuihin. Kävin innostuksissani ostamassa itselleni hyppynarun samalla reissulla kun kävin lääkärissä. Illalla hyppäsin pienen hetken silläkin.

Ajatuksia on monenlaisia adoptiosta, toiveikkaita ja ristiriitaisia. Tässä on nyt 4 vuotta mennyt ja 1 kuukausi. Kyllä se pääpaino ajatuksissa on nyt ollut jo pitkään siinä THE PUHELUSSA.

Koska se tulee. Niin... Sitä kun ei voi tietää. Mutta hei Kiitos adoptio odottaja ystävälleni hän laittoi yksi aamu tässä ihan innoissaan jutun linkin minulle missä luki syntyvyyden hienoisesta noususta Suomessa. Mikä on hieno juttu joka tapauksessa mielestäni. 

22.02.2021

Tiedättekö sen fiiliksen kun tuntuu että aika vaan lentää !? Harvoin olen kokenut tuota tunnetta tämän prosessin aikana, päinvastoin välillä tunnit ovat tuntuneet ikuisuudelta.

Havahduin tässä siihen että ei ole todellista ihan kohta vaihtuu TAAS ! kuukausi. Maaliskuu jo kolkuttelee oven takana, lumet sulaa ja tippuu katolta alas. Koirat viihtyy taas ulkona kun ei ole kylmä jatkuvasti.

En tiedä olenko nyt vain itse asennoitunut jotenkin ajan kulkuun eri tavalla, vai mistä nyt puhaltaa. Kohta on kesä ! 5 viikkoa ja sitten nähdään sossukin pääsee taas kyselemään väli aika tietoja sieltä suunnasta.

Se on muuten jännä kuinka ihan kaikki pieni tiedon muru Sosiaalityöntekijältä on niin kullan arvoista, tai itse ainakin olen innoissani kun näen sosiaalityöntekijämme ja pääsee tosiaan kyselemään kaikkea mikä mieltä painaa tai mietityttää.

Vitsailin eilen miehelle illalla että mitä sanoisit jos huomenna soittaisin että vauva tuli. Lyhyt ja ytimekäs vastaus sekoaisin varmaan 🤭 No sitä reaktiota odotellessa sitten kun se puhelu joskus saapuu, milloin se sitten ikinä onkaan.

05.03.2021

Toiveikas Maaliskuu

Maaliskuu täynnä toiveita. Joko meitä olisi 3 ? Joko pöydän päässä oisi pieni tuoli ? Olisiko jo meidänkin vuoro ?

Ensi viikolla on taas lääkärin tapaaminen ja yksi lausunto haettavana. Onpa tylsää ja kallista lystiä mutta pakkohan se on jos meinaa jatkoluvan saada.

Olo on ristiriitainen. Toivon puhelua joka päivä, jokainen päivä kuluu vain ystävien viestien kilkattaessa puhelimeen. Ei puhelua... Ja jos puhelin soi se yleensä on mies... Illalla makaa sängyssä jos sitten huomenna ? Huomenna herään ja sama juttu ja pian huomaa että taas meni kuukausi ilman puhelua.

Kuitenkin jos unohdetaan tunteet. Tiedän että tässä menee vielä pitkään... luultavasti jopa ensi vuoteen ellei pidemmälle.. Jokseenkin tuntuu siltä jopa että ei enää jaksa odottaa ihmeitä kun ei niitä tunnu kaikista rukouksista huolimatta tapahtuvan.

Silti vaikka on sekavia ajatuksia pyrin olemaan positiivinen ja toiveikas. Onneksi Eräs odottaja ystävän kanssa huumorimme kohtaa täysin ja lähipäivinä hän on töistään huolimatta jaksanut kuunnella ja tsempata kun olen purkanut hänelle pahaa oloani. Joskus toisen pahaa oloa ei nää pitää osata kuunnella.

Siitä olen hänelle kiitollinen. ❤ aivan varmasti lapsistamme myös tulee ystäviä. Ollaan myös juteltu paljon miten vauva uutisesta kerrottaisiin ja suunniteltu yhdessä kaikenlaista. Näistä suunnitelmista en voi kertoa täällä sillä tätä blogia lukee niin moni ketä se koskettaisi 😉 sori vain 🤭 Jää nähtäväksi kerronko sitten täällä kun lapsitieto kerrottu sukulaisille.

Mutta vinkkini kaikille on että tehkää siitä teidän näköinen, mielikuvitus on vain rajana ❤ Kaikkea voi suunnitella ennakkoon ja pyrkiä tekemään siitä hetkestä myös ikimuistoinen tuleville isovanhemmille.

Love you all 💞

Pysytään terveinä ! ❤

14.03.2021

Kohta ollaan Maaliskuun puolivälissä ja miksi minusta edelleen tuntuu että aika menee niin nopeasti että voiko tämä edes olla totta. Olen helpottunut että tämä viikko alkaa olla taputeltu. Henkisesti raskas viikko takana.

Adoptio rintamalla ei tapahdu yhtään mitään, onpa yllättävä uutinen 😂 kirjoittelu on nyt jäänyt kun ei oikein ole aikaa ajatella arki on sen verran kiireistä ja täynnä suunnitelmia. 

Tietenkin kaikki liput ja laput haettu lääkäreistä jatkolupaa varten tai no ensiviikolla on vielä yksi erikoislääkärin tapaaminen edessä. Parin viikon päästä nähdäänkin sosiaalityöntekijämme.

Katsotaan saako siitä mitään lohdullista irti tälläkään kertaa. Puhuttiin tässä yhden odottajan kanssa yksi päivä kaikenlaista ja sanoin hänelle siitä että Vaikka tämä vuosi on alkanut hyvin ja positiivisin mielin niin silti se ei tunnu siltä että vieläkään olisi meidän aika.

Jotenkin se tunne on painostavan vahva että kyllähän tämä menee vähintään ensi vuoteen. Mutta tähän voi liittyä nyt tämän viikon raskaat tapahtumat joita en avaa tähän. Muutenkin kevät on minulle vaikeaa aikaa.

Välillä tunnen kuin olisin hukassa ajatuksieni kanssa. Mietin että haluanko tätä enää niin kovasti kuin alussa ? Mietin onko minusta tähän ? Miten elämä muuttuu ? Kuinka lähellä olemme jo ? Loppuuko tämä koskaan ? Elinkautinen adoptiossa. Vaikka kaiken tekee vapauden eteen tuntuu että vain rankaistaan lisää.

Kävin tällä viikolla lääkärissä pyytämässä lausuntoa ja lääkäri sanoi minulle että "ne jotka voivat saada biologisesti voivat vain tehdä niitä eikä kukaan kysele ja vaadi heiltä tälläisiä asioita. Mutta miksi sitten ne jotka eivät voi saada miksi he joutuvat ? Miksi tästä pitää tehdä niin vaikeaa niille ihmisille"

Niinpä... tuota samaa olen kysynyt itseltäni jo vuosia... Miksi tästä pitää tehdä näin saatanallisen vaikeaa.

28.03.2021

Heippa kaikille ! Olen mielettömän pahoillani etten ole taas jakanut ajatuksia tänne blogiin. Joskus elämässä tapahtuu stressaavia asioita ja silloin kaikki energia ja muu menee päivistä selviämiseen.

Kuitenkin haluan korostaa että stressaavista ajoista huolimatta tässä taustalla, kaikki järjestyy eikä täällä ole mitään hätää. Kiitos taas mahtavaakin mahtavamman tukiverkoston avulla.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa vasta kun olemme tavanneet sosiaalityöntekijän jatkoluvan teon yhteydessä, mutta.... päätinpä kuitenkin kirjoittaa jo nyt tän hetken tilannetta.

Lausuntoja on haettu kotikaupungista, Espoosta ja Helsingistä asti jotta saadaan erikoislääkäreiltä lausunnot joka vaivaan. Mikä on aivan älytöntä. Saanen sanoa. Yli 600 € piti kaikista lapuista pulittaa. Näinä aikoina sekin on jäätävä raha pistää ns sanotusti ylimääräiseen kiinni.

No tokikaan tähän ei loppunut nämä stressin aiheet. Koiramme tarvitsee silmäleikkauksen ja se on kallista puuhaa. Asia oli niin iso shokki että minähän itkin itsekkin silmät melkein päästäni irti. Paskat siitä rahasta vaan toisen terveydestä.

Onneksi viime kesänä valmistuessani sain ohjeet hakea ammattitutkintostipendiä. No omassa laiskuudessani en jaksanut perehtyä tuolloin asiaan kun tiesin että sitä voi vuoden sisällä valmistumisesta hakea. Siinäpä sitten koirasta stressi päällänsä siivosin työpöytääni kun muistin tuon stipendi rahan hakemuksen ja päätin hakea sitä. Myönteinen päätös tuli 3 päivässä.

Johan tässä kaiken episodin keskellä onnistuin puhumaan itseni töihinkin. Kaikki koiran silmä diagnoosista työllistymiseen ja siltä väliltä tapahtui muuten saman viikon aikana !

On siis ollut hieman hektinen viikko takana ! Mutta loppu summaus on se että Ei ole tullut meille sitä THE puhelua. Ei en tiedä tällä hetkellä mitään uutta lohdullista tietoa adoptiosta. Onneksi ihan nurkan takana on Sosiaalityöntekijän tapaaminen !

Fiilis on odottava, jännittynyt, hermostunut. Toiveikas olo mutta realistiset ajatukset.

Mukavaa Sunnuntaita kaikille !

Muistakaa  siirtää kellot kesäaikaan 🌞

12.04.2021

Olen ollut niin kiireinen, väsynyt ja ehkä jopa turtunut etten ole jaksanut kirjoittaa oikein mitään.

Tavattiin sosiaalityöntekijä. Ei hyviä uutisia, kuulemma bioäitejä ei ole juuri nyt neuvonnassa. Lapsia ei ole vapautunut adoptioon ainakaan meidän alueella yhtään vielä tänä vuonna. 😑 Ihan toivotonta tämä touhu.

Juttelin tänään kavereiden kanssa adoptiosta. Mixed feelings kaikilla. Turhauttaa ja ärsyttää. Sosiaalityöntekijä sanoi tapaamisessa "on myös paljon kauemmin odottaneita kuin te" Mistä tänään juteltiin.

Tiedättekö kun sitä joka vuosi kun tulee yksi vuosi rengas lisää adoptioon alkaa ajattelemaan että no niin nyt ollaan siinä vaiheessa että täähän alkaa jo olla mahdollista että kohta ollaan vuorossa. Niin ei ! Sieltä haaveista sut kylmästi revitään alas kylmälle tuolille sossun toimistoon istumaan ja kuuntelemaan että ei ole vieläkään sun aika saada lasta koska nyt joku muu on odottanut pitempään kuin te.

Ja kyllä tiedän että on kauemmin odottaneita kuin me. Mutta onhan toi nyt aika masentavaa kuulla että vuosien odotuksen jälkeen vieläkään ei oo sun vuoro. Kyllä siinä alkaa miettimään sitä kuinka kauan tässä vielä on tätä kaikkea jaksettava ja kestettävä. Kuinka kauan jaksaa vielä kiusata itseään ja odottaa jotain mitä ei ole edes olemassa vielä.

Lopetin toivomisen tuohon päivään. Ei se lapsi kuitenkaan tule tänä vuonna joten turha sitä on varsinaisesti odottaakkaan. Eletään elämää kahdestaan 3 koiran kanssa ja keskitytään omakotitalon hommiin. Tällä hetkellä ootetaan että saadaan laittaa jatkohakemus lautakuntaan ja että Pelan lääkäri on kytännyt terveystiedot ja sosiaalityöntekijä kirjottanut uuden lausuntonsa.

Kaipa se elämä tässä kuitenkin kantaa, johonkin suuntaan. 💜

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu