01.11.2020

Kysymyksiä ja vastauksia. 

Jos joku haluaa osoittaa minulle kysymyksiä niitä voi lähettää minulle kommentti osioon, vastaan mielelläni asiallisiin kysymyksiin.

💎 Mitä sä oot oppinu itsestäs/teidän parisuhteesta tän prosessin aikana?

Vastaus: Mainitsin sosiaalityöntekijällemme viime tapaamisella että olen itse huomannut kasvaneeni mielettömästi vuosien varrella adoptio matkan aikan. Itsestäni olen oppinut sen kuinka mielettömän vahva olen sekä sen että on ok kun lapsettomuus aiheuttaa tuskaa, surua ja muita negatiivisia tuntemuksia mutta niistä selviää kerta toisensa jälkeen ja samalla oppii arvostamaan asioita joita on jo saavuttanut elämässä ja mitä kaikkea tämä prosessi on tuonut jo tähän mennessä mukanaan. Parisuhteemme on kestänyt kaikki heilahtelut ja myrskyt tällä tiellä ja se tulee kestämään vielä paljon muutakin. Tottakai ihan kuten minäkin niin miehenikin on toisinaan väsynyt jatkuvaan odottamiseen mutta molemmat ovat tukena toiselle kun on heikko hetki ja mikä itseäni joka kerta jaksaa hämmästyttää on se että joka kerta kun itken ettei se lapsi tule kotiin ikinä. Mieheni vastaa kyllä se tulee. Kiitos rakas ❤🙏🏻

💎Miten prosessi on eronnut siitä mitä sä ehkä etukäteen tai alkuvaiheessa ajattelit?

Vastaus: Tämä olikin hyvä ja vaikea kysymys. Ehkä alkuun ajattelin adoption olevan paljon helpompi prosessi, tällä tarkoitan sitä että kaikki byrokratiat ja niiden tarkka noudattaminen ovat tulleet yllätyksenä lisäksi adoptiovanhempien tietyllä tavalla jotkut oikeudet ovat todella olemattomat verrattuna lapsen ja biovanhempien oikeuksiin. Lapsen etu tässä on toki tärkeintä mutta mutta kai joitain oikeuksia pitäisi olla adoptiovanhemmillakin ? Mietin sitäkin että kyllähän adoptiovanhemmat ovat aika kovassa pyörityksessä ja paineenalaisena prosessissa. Ehkä sekin oli alussa itselläni pehmoisempi mielikuva asiasta. Alussa tietenkin oletti että kyllähän me 3-4 vuodessa lapsi saadaan. No eipä ole vielä näkynyt. Josko sitten 10 vuoden päästä...

💎Jos sä tekisit elokuvan adoptiosta niin millaisella kohtauksella se alkaisi?

Vastaus: Hauska kysymys tämäkin. Jos kuvaisin itse elokuvan adoptiosta... 🤔 Aloittaisin nykyajasta jossa lapsi on aikuinen ja kertoisi sen hetkisestä elämästään josta sitten lähtisi muistelut menneisyydestä, syntymästä sijaiskotiin ja sieltä adoptiovanhempien luo ja siitä sitten eteenpäin. Haluisin myös kuvata jonkun info osion palvelunantajan luona jossa olisi tietoa prosessista.

En kuulemma saa tarpeeksi kukkia, niin tänään mies tuli kauppareissultaan ruusukimpun kanssa ❤

En kuulemma saa tarpeeksi kukkia, niin tänään mies tuli kauppareissultaan ruusukimpun kanssa ❤

10.11.2020

Paljon on taas risteillyt mielessä asioita. Lapsen tulosta, sijaisperheestä ja sinne menosta. Suorastaan hirvittää mennä jonkun toisen kotiin ja viedä sieltä lapsi noin vain. Vaikkei se tietenkään heidän olekkaan vaan hoidossa mutta silti. Onhan se vähän kuin ryöstäisi heiltä jotain tärkeää. Tuli puhetta myöskin kavereiden kanssa siitä kuinka ihan pöljätkin asiat pelottaa sinne mentäessä. Itse olen aika ruoka vammainen nykyään koska vatsani sekoaa milloin mistäkin täysin yllättäen ja kanaa en voi syödä todellakaan. Miten sitä sitten ilmaisee asiat sijaisperheessä ilman että loukkaa heitä jos ovat tehneet ruokaa. Vaikka voi olla että siinä kohtaa ei paljoa kyllä edes ole nälkä kun on niin lapsensa lumoissa. Minusta ihan järkyttävä tilanne olisi alkaa nirsoilemaan vieraissa mutta jos ei voi syödä niin ketä se hyödyttää itteensä kipeeksi tehdä väkisin vain kohteliaisuudesta. En siis todellakaan odota että sijaisperhe tekisi ruokaa meille, huolehdin mielelläni itse meidän ruokailusta, koska se nyt vain on helpompaa niin kun on niitä vatsavaivoja. Onneksi tätä ei tarvitse nyt olla miettimässä ! Tänään puhuin erään toisen odottajan kanssa siitä että turhauttavaa on kun ei koskaan tiedä missä mennään. Onko lapsemme tekeillä, tulossa, syntymässä, syntynyt tai sijaiskodissa jo odottelemassa meitä. Todella turhauttavaa vain odottaa kun ei tiedä yhtään mitään. Tavallaan todella toiveikasta mutta myös turhauttavaa koska koskaan ei voi tietää milloin tämä päättyy. Sitä puhelimen pirinää odotellessa.... miehen kanssa tässä joku aika juteltiin siitäkin että mitä jos minä saan puhelun sossulta että vauva uutisia ja sen jälkeen en saa miestäni kiinni kun joskus on tilanne sellainen ettei häntä saa kiinni kun on työmaalla jossa ei ole kenttää. Pitääkö sitten ittekseen monta tuntia pidätellä tietoa niin sain kyllä mieheltä siunauksen soittaa perheelleni uutiset ennen häntä. Hän saa kyllä itse sitten soittaa oman perheensä läpi sitä en vie häneltä pois. Mutta tuskin tälläistä tapahtuu. Luotan siihen että kaikki menee ihan siten että kumpikin osapuoli on tavoiteltavissa mutta varmuuden vuoksi on suunnitelma ainakin 😂 siinäpähän sekin suunnitelma romuttuu jos oma äitinikään ei vastaa puhelimeen 😂 niinkuin kävi aikoinaan kun saimme luvan mieheni eikä äitini kummatkaan tuolloin vastannut puhelimeen tietenkään. No sain kyllä onneksi molemmat hetken odottelun jälkeen kiinni 🤭

24.11.2020

2017 Prosessi alkoi. 🧸

Tunteet. Jännitys, malttamattomuus, tiedon jano, pelko, viha ja kärsivällisyys.

Halusi kaiken tapahtuvan nopeammin, tietää kaiken prosessista, jännitti ihan hirveästi kaikki, suuri henkinen kasvu muiden lapsi uutisiin. Ajoittaiset romahdukset toisten lapsi onnesta. Suuri henkinen taakka hyväksyä ettei biologinen lapsi tule ikinä olemaan mahdollisuus meille. Toisten ajattelemattomat ja törkeät kommentit lapsitoiveestamme ja erityisesti adoptiosta ja väärät mielikuvat prosessista ja sen kestosta ja kuvitelmat että lapsi haetaan vain kuin koiranpentu jostain sai suuttumaan ja loukkaantumaan monta kertaa. Pelko ja epäilys neuvonnan aikana olemmeko nyt tarpeeksi hyviä ottamaan erityislapsen kasvatettavaksi.

2018 Neuvonta jatkuu. 🧸

Tunteet. Turhautuminen, hämmennys, pelko, epätoivo.

Turhautuminen jatkuvaan tenttaamiseen ja todisteluun. Kotitehtävät sai hämmentymään ja pohtimaan omia valmiuksia vanhemmuuteen. Pelko keskeytymisestä. Epätoivo ettei tämä osuus lopu koskaan, paikoillaan junnaaminen otti huolella päähän ja vertaistukea ei saanut mistään vielä tässä vaiheessa. Lisäksi kotiselvityksen teko kesti puoli vuotta mikä sai hermot todella kireälle jo valmiiksi pitkässä prosessissa jokainen viivästys ottaa pattiin.

2019 Kotiselvityksen luku 🧸

Tunteet. Helpotus, ärtymys, epätoivo, onnellisuus

Helpotus että kotiselvitys valmistui, ärtymys lisäselvityspyynnöstä, epätoivo kun ei saanut neurologia kesäloma aikana kirjoittamaan lausuntoa lautakunnan pyytämään lisäselvitykseen. Epätoivo mikä perkele tässä vastustaa aina. Luvan saanti päivänä suuri helpotus ja itku, onnelliset tunteet.

2020 Odotusta. 🧸

Tunteet. Rakkaus, onnellisuus, pelko, epävarmuus, ärtymys, suru, turhautuminen.

Rakkaus ja onnellisuus muiden lapsi uutisista, pelko oman prosessin keskeytymisestä, epävarmuus omista kyvyistä olla vanhempi, osaako hoitaa lasta kaikissa tilanteissa, jaksaako. Onko valmis erityislapsen vanhemmaksi. Ärtymys prosessin kestosta, toisinaan ärsyttää joidenkin ihmisten tyyli esittää asiat. Suru omasta lapsettomuudesta. Tuntuu ettei tämä odotus lopu ikinä. En tosiaan tiedä mistä saan voimia kerättyä ensi vuodelle 2021. Turhautuminen kun miettii että tässä voi hyvin vielä mennä vuosi, kaksi, kolme.... mahtaako lapsemme koskaan nähdä isovanhempiaan tätä menoa.

30.11.2020

Mä oon vuosia kipuillut lapsettomuuden kanssa ja siitä aiheutuvien ajatusten kanssa. Ensimmäistä kertaa mä oivalsin jotain tässä asiassa. Ei ole kyse siitä että mä olisin viallinen koska en ole, ei kyse siitä että mua halutaan rankaista viemällä multa kaikki se mitä oon aina toivonut. Ei ole kyse siitä etten pystyisi rakastamaan pientä ihmistä.

Kyse on jostain ihan muusta kuin musta tai meistä. Jossain on lapsi joka tarvitsee juuri meidät vanhemmikseen.

Meidät valittiin tähän tehtävään. Me olemme osa suurempaa suunnitelmaa joka vielä toistaiseksi toisistaan erillään.

Taakka ei ole annettu kannettavaksi siksi että meidän halutaan epäonnistuvan siinä, vaan siksi että pystymme sen kantamaan. Joskus väsyttää, joskus turhauttaa, joskus jopa itkettää. Muttei meitä luotu luovuttamaan vaan vaikeudet voittamaan

13.12.2020

Siitä onkin taas aikaa kun olen viimeeksi kirjoitellut tänne. No eipä ole mitään uutta adoptiorintamalla joten ei sitä tule niin kirjoiteltuakaan. Nyt saa luvan jo kyllä luopua vauva toiveista tälle vuodelle ei kyllä tosiaan mitään mahdollisuuksia enää siihen, vuosi loppuu parin viikon päästä. Joulua valmistellaan kotona ja tällä viikolla kiireisenä meidät piti pikkuinen karvaturri Pepper joka on siis poika koiramme yksi kuudesta syntyneestä pennusta. Pepper vietti meillä touhun täytteisen viikon ja voi pojat sitä menoa ja meininkiä huh huh ! Ensi viikonloppuna pitäisi käydä perheiden ovilla viemässä ja hakemassa lahjat, maailman tilanteen takia vietetään siis joulut erillään perheistä. No ihanaa Joulun odotusta kaikille jos en kirjoittele enää tänne ennen sitä ❤

21.12.2020

No niin. Eipä sitten tullutkaan sitä jouluvauvaa, hitollinen lasku kylläkin kun tiskikone päätti sanoa sopimuksensa irti ja sellanen piti sitten tilata tietysti uusi. Toki parempi sekin että nyt hajosi kuin sitten vaikka lapsen tullessa. Toisaalta uskon vakaasti että tämäkin tie päättyy vielä onnellisesti ja jonain päivänä kirjoitan tänne siitä maagisesta kaikkien adoptio odottajien odottamasta hetkestä jolloin puhelin soi ja kaikki elämä ympärillä pysähtyy, vain se hetki ja ääni puhelimessa kertoo kuinka jossain joku pieni ihminen tarvitsee juuri meitä luokseen. Kuinka tuo puhelu mullistaa koko elämän ja tuo merkityksen kaikelle sille mitä olette pariskuntana kokeneet prosessin aikana. Eikä silloin ole merkitystä sillä onko tiskit likaisia, pyykit pesemättä, mitä tehdään kahdestaan taas viikonloppuna. Ei tarvitse etsiä syitä unohtaa mikä mieltä painaa. Olen hieman ristiriidoissa ajatuksieni kanssa. Tavallaan on se tyytyväisyys että on näin pitkällä prosessissa. Samalla kokee valtavaa turhautumista odottamiseen jossa ei ole päämäärää tiedossa. Lisäksi kokee samaan aikaan haikeutta että päivänä minä hyvänsä tämä odotus loppuu. Tulee uusia haasteita, kokemuksia ja odotuksia. Mutta tämä kun vielä voi turvallisesti tuudittautua haaveiluun... Haaveilla siitä hetkestä kun näkee lapsen ensi kertaa, siitä kun tulevat isovanhemmat näkevät lapsen ensi kertaa. Isoja ajatuksia pyörii päässä useimmat juuri yöllä. Päivisin niistä saatetaan puhua muiden odottajien kanssa. Joskus niitä ruoditaan enemmän joskus vähemmän. Itketään yhdessä, tsempataan toisiamme. Iloitaan toisten adoptiomatkan aikana saavutetuista etapeista. Odotetaan puhelua kukin omaansa ja yhtä paljon toisen puhelua. Fiilistellään ja vitsaillaan jotta jaksettaisiin paremmin.

Vauvatuulia kaikille niitä toivoville. Toivottavasti ensivuonnakin luet blogia ja seuraat matkaamme perheeksi.

Olen kiitollinen kuluneesta vuodesta ja kaikista lukijoista. Toivon kaikille lukijoille rauhaisaa joulun aikaa. Olkoon se täynnä taikaa, rakkautta, toivoa, turvaa ja terveyttä. Uskokaa siihen että oli asia iso tai pieni se aina selviää tavalla tai toisella. Huolehtikaa toisistanne tänä vaikeana aikana. Muistakaa että pienikin teko voi olla toiselle iso. ❤

Hyvää joulua & nähdään ensivuonna !

Rakkaudella. Haaveissa-Adoptio

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu