01.03.2020

On ollut raskas viikko täynnä jännitystä, stressiä ja tietysti sitä masentuneisuuttakin. Onneksi on kanssa odottajia joiden kanssa keskustelu on helpottanut en enää tiedä kuinka näin monen vuoden jälkeen sitä enää saisikaan itseään nykäistyä näinä epätoivon hetkien suosta ylös ellei noita kultaakin kalliimpia odottaja ystäviä olisi rinnalla jakamassa kaikki samat fiilikset ja ajatukset. Ehkä adoptiomatkamme ei koskaan pääty, ehkä emme koskaan saa lasta ehkä meidän pitää vain hyväksyä se että olemme aina kahdestaan. Mutta sen tiedän että ihan korvaamattomia ystäviä olen tällä matkalla saanut monesta muusta odottajasta. Ja tapahtui heidän elämässään se elämän mullistava lapsen tulo ihan milloin vain pitkän tai lyhyen odotuksen jälkeen voin sanoa että olen mukana heidän onnessaan ja kiitollinen että olen päässyt heidän elämään prosessin aikana. En tiedä miten jaksaisin ilman teitä rakkaat ystävät 💎Timantit on ikuisia💎 Tästäkin noustaan, vielä kerran❤

03.03.2020

Eilen kyllä oli jännitystä kerrakseen. Kävin työpaikka haastattelussa ja siitä saa tiedon tällä viikolla, hirveän rauhaton olo kun tahtoisi jo tietää. Lisäksi myöhemmin puhelimeen kilahti sähköposti Sosiaalityöntekijältämme mutta äh ei mitään muuta kuin kutsu adoptio tilaisuuteen Toukokuussa läheisille. No eipä tässä sen kummempaa vauvakuume on taas hiipunut ja tuntuu etten sinäänsä edes jaksa ajatella koko asiaa. Elämä jatkuu ja töissä käytävä ja alettava sitä viimeistä näyttösuunnitelmaakin suunnittelemaan. Mieskin on tämän viikon talvilomalla.

Kesää kohti omassa metsässä

Kesää kohti omassa metsässä

31.03.2020

Alkaa jo hieman kiristää hermoissa ja tuntuu että saman katon alla oleminen koko ajan miehen kanssa vie hermoja. Ensi viikolla tapahtuu paljon ja sekin tuo oman jännityksen. On ollut mukavaakin olla kotona yhdessä mutta kyllä se vie hermojakin. Onneksi rutiinit ja arki alkaa ensi maanantaina. Mies palaa sairaslomaltaan töihin tämä ei siis mitenkään liity Korona tilanteeseen vaan muista syistä. Itse aloitan uuden työn. Vähän jännitellään adoptiorintaman uutisia kaverille, yksi koiramme menee eläinlääkäriin kasvattajan kanssa jos olisi jalostuskuntoinen ja kaikenlaista jännää. Siis miksi kaikki aina pitää tapahtua juuri samalla viikolla ? Kysyn vaan 😂 vauvapuhelu tähän vielä niin johan olisi tosiaan hullunmyllyä. Olen puhunut muiden odottajien kanssa että nyt on tavallaan vapautunut olo kuin voisi vihdoin elää vapautuneesti adoption osalta. Siinä mielessä että kun kuka nyt tässä maailman tilanteessa edes lasta sijoittaisi mihinkään ihan kaikkien turvallisuuden kannalta niin on siinä mielessä turha sellaista edes odottaa. Toki harmittaa se että lupaa tässä kuluu koko ajan ns turhaan jos sijoituksia ei tehdä. Lautakunnastakin sain vastauksen ettei työllistymistäni tarvitse ilmoittaa sinne sillä on myönteinen muutos eikä vaikuta siten lapsen vastaanottamiseen tai kykyyn huolehtia lapsesta. No päivä vaan kerrallaan tässä. Olenko muuten ainoa joka miettii että vitsi kun vuosi on alkanut tosi nopeesti ? Siis mitä kohta ollaan jo kesässä ! Ja toivottavasti ollaan lähempänä meidän pienokaistakin joka päivä 💜 Täytyy vain jaksaa pitää toivoa yllä.

Uusimmat kommentit

09.02 | 07:27

Kiitos Tiimus ❤ Tätä mekin toivomme.

09.02 | 06:14

Minäkin niin toivon että tämä vuosi jää kohdallanne viimeiseksi ❤️

19.09 | 12:38

Kiitos vastauksestasi😊 Minäpäs laittelen postia👍 Valoisaa sunnuntaita!

19.09 | 09:51

Hei Odottaja, kiitos kommentistasi ja blogin seuraamisesta. 😊 Minulle voi laittaa sähköpostia osoitteeseen Aidiksi@haaveissa-adoptio.fi Mukavaa syksyä sinnekkin 🍂🍁

Jaa tämä sivu